Varoitus: Tämä teksti sisältää bisnessalaisuuksia. Älä jaa tätä tekstiä julkisesti. Muuten minulta loppuu työt.
Mistä tunnistaa surkean kriisiviestinnän suunnitelman?
Yleensä tarjolla on kolme varoitussignaalia. Tässä tekstissä käyn läpi jokaisen ongelmakohdan ja annan niihin myös ratkaisut. Niiden avulla saat surkeasta supertasoisen – ja samalla hoidat minun työni puolestani.
1) Surkeassa suunnitelmassa on huomioitu vain fyysisen maailman onnettomuudet ja kyberongelmat
Surkeassa kriisiviestinnän suunnitelmassa käsitellään kattavasti viranomaisyhteistyö ja viestintävelvollisuus. Siinä kielletään onnettomuudella spekulointi ja kehotetaan viestimään oikea-aikaisesti.
Hyviä neuvoja sinänsä, mutta ohjeet jäävät pahasti vajaiksi. Miten toimitaan mainekriiseissä? Mitä jos organisaation johtohahmo on ajanut humalassa? Mitä jos organisaation tunnettu yhteistyökumppani on tehnyt rikoksen? Mitä jos somessa leviää ikävä huhu, joka ei pidä paikkaansa?
Näissä tilanteissa tavallisesta kriisiviestinnän suunnitelmasta ei ole hyötyä. Viranomaiset eivät auta, eikä kukaan organisaation johdossa välttämättä edes tiedä tarkasti, mitä oikein on tapahtunut.
Siksi hyvässä suunnitelmassa pitää varautua myös mainekriiseihin, haitallisiin juoruihin, ikäviin somehyökkäyksiin ja alalla tapahtuviin kuohahduksiin. Kriisit ovat paljon muutakin kuin työtapaturmia ja palvelunestohyökkäyksiä.
2) Surkeassa suunnitelmassa oletusarvo on aina mediatiedote ja some
Moni ihminen jopa luulee, että kriisiviestintä on yhtä kuin tiedote ja sen jakaminen sometileillä.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Suurin osa kriisikeisseistä hoidetaan ilman mitään tiedotteita. Tiedotteet ovat vain jäävuoren huippu, ja siksi kriisiviestinnän suunnitelman pitää huomioida myös sadat muut keinot ja kanavat.
Hyvässä suunnitelmassa otetaan huomioon puskaradio, verkostot, julkiset keskustelijat, kahdenkeskiset kanavat, intranet, sisäiset palaverit, yllättävät foorumit, yhteistyöjärjestöt ja tutut toimittajat. On paljon muutakin kuin tiedote ja some.
3) Surkea kriisiviestinnän suunnitelma unohtaa visuaalisuuden
Huono suunnitelma ei käsittele ollenkaan sitä, miltä yritys näyttää ulospäin kriisin aikana. Pyörivätkö iloiset mainoskampanjat yhä?
Entä huomioiko suunnitelma somealgoritmit, jotka suosivat kuvia? Mitä kuvitusta käytetään niissä somejulkaisuissa, joissa käsitellään kriisiä? Tuskin ainakaan iloisia mainoskasvoja kuvapankista? Entä miten johtoa ohjeistetaan pukeutumaan, jos kriisin aikana pidetään tiedotustilaisuus tai mennään A-studioon prässättäväksi?
Surkea suunnitelma unohtaa visuaalisuuden myös omassa ulkoasussaan. Aivan liian moni suunnitelma on kymmensivuinen tiedosto suorasanaista tekstiä. Niissä on äärimmäisen harvoin infograafeja, vuokaavioita, tietolaatikoita tai havainnekuvia.
Kun kriisi iskee ja paine on kovimmillaan, pitkä tekstidokumentti on hidas lukea. Vielä pahempi vaihtoehto on klikkailla monitasoista verkkosivustoa. Siksi kriisiviestinnän suunnitelman pitää olla visuaalinen, informatiivinen ja jäsennelty.
Hyvä kriisiviestinnän suunnitelma on silmäiltävissä, ja se on tarjolla sekä printtinä että pdf-muodossa. Suunnitelma on laadittu käytettävyyden ja nopeuden näkökulmasta, eikä se saa näyttää tieteelliseltä paperilta.
Kun vältät nämä kolme sudenkuoppaa, pysyt pinnalla.
Muistutus: Tämä teksti sisältää bisnessalaisuuksia. Top secret. Älä missään nimessä jaa tätä tekstiä julkisesti.
Miten varmistat oman kriisinkestävyytesi, ja huomioit niiden ennakoinnin osana kaikkea viestintää? Bonfire Thought Leaders on yhteisö ja ajatusjohtajuuden vuoden mittainen valmennusohjelma liike-elämän päättäjille ja yrittäjille, jotka haluavat olla oman toimialansa suunnannäyttäjiä ja vaikuttavia viestijöitä Suomessa ja kansainvälisesti. Lue lisää ja hae mukaan ensi vuoden ohjelmaan!
