Työelämä on murroksessa. Se millaiseksi se tulevaisuudessa muodostuu, on erityisesti kiinni meistä – ei vain yksilöratkaisuissa tai kabineteissa tapahtuvasta päätöksenteosta. Merkittävässä roolissa työelämän muutoksessa ja sen tulevaisuuteen vaikuttamisessa ovat työmarkkinajärjestöt.
Uusimmassa Ajatusjohtajat-podcastin jaksossa Ammattiliitto Pro:n yhteiskuntasuhdejohtaja sekä työmarkkinapolitiikan ja työn murroksen väitöskirjatutkija Maria Mäkynen pohtii työelämän tulevaisuutta ja siihen vaikuttamista sekä henkilökohtaisesta että organisaatioiden näkökulmasta. Voiko ammattiliitosta tulla vaikuttavia ajatusjohtajia?
Jokainen viesti on kohtaaminen
Työelämän pelisäännöt luodaan yhdessä sopien työnantajien ja työntekijöitä edustavien liittojen kanssa. Tulevaisuuden työelämään liittyvät päätökset syntyvät jäsentensä joukkovoiman ja demokraattisen päätöksenteon avulla. Mäkynen on huolissaan siitä, että ammattiliitot nähdään sementoituneina instituutioina, joita ihmiset eivät enää koe omakseen, vaikka juuri liittojen jäsenmäärä määrittelee palkansaajien neuvotteluvoiman.
Ammattiliitto Pro:n viestintää hiottiin brändiuudistuksen myötä, ja se pyrittiin tuomaan lähemmäs ihmisiä. Mäkynen korostaa, että toimiva viestintä perustuu selkeään käsitykseen siitä, miksi organisaation työllä on merkitystä ja mitkä ovat toiminnan ydinsanomat. Viestintä on strategista ja prosessinomaista tekemistä, joka leivotaan osaksi kaikkia organisaation toimintoja. Kun kokonaisuus ja sen yksityiskohdat ovat kunnossa, ei viestintä ole vain reaktiivista, vaan askeleen muita edellä tapahtuvaa vaikuttamista ja suunnan näyttämistä.
Mäkynen korostaa, että kasvoton organisaatiokin voi viestiä tavalla, joka sisältää sävyjä ja herättää tunteita. Kyse ei ole vain näkyvyydestä vaan siitä, että viesti puhuttelee vastaanottajaa.
Innovaatiot eivät synny uupumuksesta
Nykyajassa on paljon mahdollisuuksia muotoilla työelämästä innostavaa ja osaamiskeskeistä. Mäkysen mukaan tarvitsemme uusia rohkeita keskustelun avauksia ja ajattelijoita, joiden avulla uskallettaisiin puuttua työelämän haasteisiin. Suurimmiksi epäkohdiksi hän nimeää työelämän tasa-arvon sekä jaksamiseen ja työkykyyn liittyvät haasteet. Esimerkiksi nelipäiväisestä työviikosta on jo vahvaa tutkimusnäyttöä useammasta tutkimuksesta, joiden tulokset ovat keskenään linjassa. Tuottavuus pysyi samana kuin viisipäiväisessä työviikossa, mutta työntekijöiden kuormitustaso laski selvästi.
Työelämän epätasa-arvo näkyy perhevapaauudistuksesta huolimatta raskaus- ja perhevapaasyrjintänä sekä pienten lasten äitien heikompina urakehitysmahdollisuuksina. Muiksi tasa-arvo-ongelmiksi Mäkynen nimeää mm. määräaikaisuuksien kasvun sekä yli 55-vuotiaiden työllistymisen haasteet. Tasa-arvokysymyksen ympärillä siis riittää töitä.
Työelämän murros on ajattelun muutos
Työelämän murros on ennen kaikkea ajattelun muutos, sillä työsuhteet, nuorempien ikäryhmien suhtautuminen työntekoon sekä johtamiseen liittyvät odotukset ovat muuttuneet. Ennen päästiin samaan työpaikkaan vuosiksi, nuorempien ikäpolvien työelämää määrittävät epätyypilliset ja lyhyemmät työsuhteet. Johtamistyössä korostuvat psykologinen turvallisuus, ennakoitavuus ja ajanhallinta sekä ihmisten välinen kohtaaminen – ei pelkkä tehokkuus.
Työelämä ei muutu itsestään – ja siihen liittyvä viestintä ei saa jäädä vain tiedottamisen tasolle. Työelämän tulevaisuus muotoillaan yhdessä työntekijöiden, työmarkkinajärjestöjen sekä yritysten ja päättäjien kanssa. Mäkysen mukaan voimme jokainen olla vaikuttamassa siihen, millaiseksi se muotoutuu kuulumalla omaan voimajoukkoon.
