Teknologia-alan toimijoilla on valtava vaikutus maailmaan, varsinkin tänään, kun tasa-arvo ottaa takapakkia jopa osassa läntistä maailmaa. Ajatusjohtajat-podcastin uusimmassa jaksossa sukelletaan teknologian, vallan ja monimuotoisuuden ytimeen.
Oona Ikosen pyöreän pöydän ääreen istahtavat Women in Tech Finlandin edustajana Inklusiiv-organisaation toimitusjohtaja Katja Toropainen sekä kyberturvallisuuteen erikoistuneen Silverskinin toimitusjohtaja Markku Korkiakoski. Women in Tech (WIT) voitti Ajatusjohtajat -gaalassa yleisöäänestyksellä Vuoden Teknologiavaikuttaja 2024-palkinnon, ja on ensimmäinen palkinnon saanut yhteisö.
WIT on 2012 perustettu yli 40 jäsenorganisaation verkosto, joka keskittyy teknologia-alan monimuotoisuuden ja tasa-arvon edistämiseen. Toropainen ja Korkiakoski pohtivat teknologia-alan nykytilaa tasa-arvon ja monimuotoisuuden näkökulmasta Suomessa sekä roolimallien ja ajatusjohtajien merkitystä tulevaisuuden tekijöille ja suomalaisille teknologiayrityksille.
Monimuotoisessa työyhteisössä tehdään parempia innovaatioita
Toropainen sekä Korkiakoski korostavat, että alan vaikuttamisen tulee keskittyä myös työympäristön ja -kulttuurin kehittämiseen itse innovaatioiden luomisen lisäksi. Teknologia-alan tekijät ja vaikuttajat ovat perinteisesti melko homogeeninen joukko, ja siksi alan miesvoittoiselle areenalle tarvitaan monipuolisia esikuvia ja roolimalleja.
Toropainen muistuttaa, että Suomi on OECD-maiden kärkikastia, mitä tulee sukupuolisegregaatioon toimialoilla. Toropainen kertoo, että Women in Techin tärkeimpiä tehtäviä on nostaa esiin naisia, jotka toimivat teknologia-alalla eri työrooleissa ja -tehtävissä. Tämän avulla luodaan työkulttuurin muutosta, jossa mielikuva alasta muuttuu moninaisemmaksi ja potentiaaliset, taustoiltaan erilaiset tekijät näkevät alan itselleen mahdollisuutena. Naisesikuvat tarjoavat tärkeää samaistumispintaa esimerkiksi alalle haluaville nuorille tytöille.
Suomessa aliarvioidaan positiivista vaikutusvaltaa
Suomalaisten teknologiayritysten toiminta linkittyy alan pioneerimaa Yhdysvaltoihin, jonka poliittinen ilmapiiri erityisesti tasa-arvon näkökulmasta on tällä hetkellä myllerryksessä. Tästä syystä suomalaisten yritysten tulisi vaikuttaa rohkeammin ja viestiä monimuotoisuutta edistävistä teoistaan aktiivisesti myös ulospäin. Toropainen korostaa, että kotimaisissa yrityksissä ollaan eteviä tulkitsemaan tilastoja ja muokkaamaan toimintaa niihin nojaten, mutta tehdyistä muutoksista viestiminen jää usein vajaaksi. Viestimisen avulla voisimme osoittaa, että suomalaisissa yrityksissä monimuotoisuusteot perustuvat aitoon sisäisen työkulttuurin kehittämiseen ja niiden jakaminen voisi inspiroida muitakin toimijoita.
Molemmat keskustelijat korostavat, että sosiaalinen kestävyys ei saisi rajoittua vain markkinointipuheisiin, vaan sen tulisi kummuta aidosta toiminnasta. Monimuotoisuustyön kuuluisi perustua aitoon, organisaatioiden sisäisen työkulttuurin sekä koko alan ajattelumallien kehittämiseen. Korkiakoski korostaa erityisesti yrityksen arvoihin pohjautuvia tekoja. Toropainen kertoo jokaisen ruohonjuuritasonkin vaikuttamisteon olevan merkityksellinen, sillä jokainen teko ja viesti on osaltaan vaikuttamassa ympäristöönsä. Koskaan ei myöskään voi ennalta tietää, mikä teko saa viraalit mittasuhteet ja suurempaakin muutosta aikaan. Näin kävi esimerkiksi Piilaaksossa työskennelleelle Tracy Choulle, jonka viraali blogikirjoitus teki hänestä teknologia-alan monimuotoisuuden ajatusjohtajan.
