Työelämässä jokaisella, joka käyttää ääntään, on valta ja velvollisuus. Valta määrittää, ketkä tulevat näkyviksi. Velvollisuus varmistaa, ettei kukaan jää varjoon sen vuoksi, että heidän tarinansa ei mahdu valmiiseen muottiin. Vastuullisuudesta puhutaan usein kuin se olisi raportti tai vuosikertomuksen liite. Mutta todellinen vastuu näkyy siinä, miten ihmisiä kohdataan arjessa: miten puhutaan, miten päätetään ja miten reagoidaan silloin, kun kukaan ei ole katsomassa.
Olen itse kasvanut kahden kulttuurin, odotusten ja todellisuuksien risteyksessä, jossa jokainen askel piti ottaa hieman varovaisemmin kuin muilla. Siinä välissä oppii kuuntelemaan tarkemmin ja lukemaan myös sen, mikä jää sanomatta. Näkee nopeasti, kuinka moni muukin elää samaa väliä, vaikka ei saano sitä ääneen. Ympärilläni on ollut ihmisiä, joiden tarinat eivät aina mahdu työelämän totuttuihin raameihin, ja olen samalla nähnyt läheltä, mitä tapahtuu, kun ihminen alkaa pienentää itseään sopiakseen joukkoon. Ja miten paljon energiaa vapautuu, kun hänet otetaan mukaan omana itsenään.
Johtajan viestintä vaikuttaa suoraan siihen, kumpi näistä tapahtuu.
On helppoa ajatella, että yhdenvertaisuus on ennen kaikkea vähemmistöjen asia. Todella vaikuttavat hetket syntyvät kuitenkin silloin, kun henkilö, jota teema ei kosketa omakohtaisesti, pysähtyy ja sanoo: “Minun pitää ymmärtää tätä paremmin.” Se ei synny painostamalla. Se syntyy viestinnästä, joka tekee tilaa ja jonka sävy ei sulje ulos. Vastuullinen viestintä on joskus epämukavaa, mutta aina rakentavaa. Sen tehtävä ei ole osoittaa, kuka on oikeassa, vaan mitä voimme tehdä paremmin yhdessä. Ennen kaikkea se muistuttaa, ettei yhdenvertaisuutta edistetä yksin. Sen tekevät ihmiset, jotka uskaltavat kohdata toisensa silloinkin, kun aihe ei osu omaan elämään.
Johtajana sinulla on tässä erityisen tärkeä rooli. Ei siksi, että sinun pitäisi olla täydellinen, vaan siksi, että esimerkkisi määrittää, millaiseksi organisaatiosi dialogi muodostuu. Uskalletaanko kertoa totuuksia vai kerrotaanko vain asioita, joiden ajatellaan olevan turvallisia.
Vastuullinen viestintä asettaa ihmiset etusijalle, ei brändin. Se ymmärtää, että sanat rakentavat todellisuutta. Kun johtaja puhuu tavalla, joka näkee ihmisen roolin sijaan, ulkopuoliset tuntevat sen. Vähemmistöt tuntevat sen. Ne, jotka eivät koskaan ole miettineet identiteettejään tuntevat sen. Silloin vastuu muuttuu vaikuttamiseksi. Ja vaikuttaminen muuttuu luottamukseksi, joka kantaa myös silloin, kun työelämä ei ole helppo paikka kenellekään.
Tämä on syy, miksi käytän ääntäni niin kuin käytän. Ja syy, miksi uskon, että vastuullinen viestintä ei ole taitolaji. Se on tapa olla ihminen työelämässä.
Oletko valmis haastamaan itseäsi vastuullisena viestijänä ja oman alasi ajatusjohtajana? Bonfire Thought Leaders on yhteisö ja ajatusjohtajuuden vuoden mittainen valmennusohjelma liike-elämän päättäjille ja yrittäjille, jotka haluavat olla oman toimialansa suunnannäyttäjiä ja vaikuttavia viestijöitä Suomessa ja kansainvälisesti. Lue lisää ja hae mukaan ensi vuoden ohjelmaan, jossa Amin Hassan toimii yhtenä vierailevana valmentajana!
